ThingLinkillä voi rakentaa oppimiskokonaisuuksia

ThingLink on sovellus, jossa kuvaan voi lisätä lisätietoa, kuten tekstiä, kuvia, videoita, ääntä tai linkkejä. Sitä voi hyödyntää eri oppiaineiden opetuksessa ja oppimisessa monella eri tapaa. Tässä jutussa kerron siitä, miten olen rakentanut biologian ja maantiedon oppimiskokonaisuuksia ThingLinkin avulla ja miten hyödynnän niitä oppitunneillani.

8. luokan biologiaan tein oheisen Eläimet –ThingLinkin. Pohjakuva on itse ottama kuva, johon lisäsin tekstit (ilmaisella) AdobeSpark Post – sovelluksella. ThingLinkin kuvaeditorissa lisäsin kuvaan oppimisen tavoitteet (ensimmäinen tähtikuvake), oppikirjojen kappaleet (punaiset kirjakuvakkeet), linkit tarvittaville nettisivuille (valkoiset kirjakuvakkeet), linkit videoihin (keltaiset nuolikuvakkeet), keskeisimmät tunti- ja kotitehtävät, pelit ja käsitekortit (vihreät rengaskuvakkeet) sekä oppimismerkin, jonka oppilas saa hyvästä työskentelystä / oppimisesta (toinen tähtikuvake).

Jaoin valmiin kuvan osoitteen oppilaille OBissa (https://openbiomi.com/elaimet-aihekokonaisuus/). Oppilas kopioi osoitteen omaan Biologia – kansioon One Drivessa (lisää linkki – kohdasta) ja nimesi linkin aiheen mukaan (Eläimet – ThingLink). Tämä tehtiin yhdessä opettajajohtoisesti ja samalla tilanne toimi Office 365:n, OneDriven ja tietokoneen käyttöharjoituksena. Jatkossa oppilas liittää samaan Biologia-kansioon (tai Maantieto-kansioon) kaikkien muidenkin oppimiskokonaisuuksien ThingLinkit. Tällä tavoin oppilas löytää helposti omista kansioistaan kaikki biologiassa ja maantiedossa tarvittavat oppimateriaalit, – tehtävät ja – ympäristöt.

Oppimiskokonaisuudet löytyvät myös oppilaan vihkoista. Tein oppilaille monisteen, jossa on kuva Eläimet-ThingLinkistä ja sen osoite QR-koodissa. Kuva muistuttaa keskeisimmistä asioista myös silloin, kun tietokoneet eivät ole käytettävissä. Lisäksi oppilas löytää helposti QR-koodin avulla opiskeltavat asiat myös omalla puhelimellaan.

Kuva Eläimet-ThingLinkistä

Oppimiskokonaisuuden alussa selkeytän oppilaille oppimisen keskeisimmät tavoitteet sekä kokonaisuuteen käytettävissä olevan ajan. Yhteisen johdannon ja motivoinnin jälkeen oppilaat jatkavat asioiden oppimista yksin tai yhdessä muiden kanssa omaa tahtia ja siinä järjestyksessä kuin haluavat. Oppilaiden oppimista kuitenkin rytmittävät mm. yhteiset opettajajohtoiset yhteenvedot, toiminnalliset tehtävät ja tutkimukset (kuten Minä tutkijana – tunnit). Oppilas saa oppimiskokonaisuudesta oppimismerkin vihkonsa taulukkoon, kun hän on työskennellyt / oppinut parhaansa mukaan ja yritteliäästi. Oppimismerkki ei edellytä vielä sisältöjen hyvää osaamista.

ThingLink on loistava väline opittavien sisältöjen ja taitojen kokoamiseen selkeään ja kivan näköiseen pakettiin. Hyvää on myös se, että kuvaa voi muokata jakamisen jälkeenkin. Muutokset päivittyvät alkuperäiseen ThingLink-kuvaan. Interaktiivisen kuvan avulla oppilaita voi innostaa ja ohjata yksilöllisempään ja yhä itseohjautuvampaan oppimiseen.

Olen tehnyt vastaavanlaisia oppilaita osallistavia kuvia myös 7. luokan maantietoon ja 9. luokan biologiaan. Löydät ne myös täältä . ThingLinkin sivuilla voit kopioida (kloonata) ne itsellesi ja editoida niitä omaan käyttöösi sopivaksi. Kuvat löytyvät myös sivuston Facebook-ryhmästä.

Minulla on käytössä 35 euroa vuodessa maksava Teacher Premium lisenssi, joka mahdollistaa mm. myös 360-kuvien käytön. Eläimet – ThingLinkin kaltaisia kuvia voi kuitenkin tehdä myös ilmaisella perusversiolla –  ja mikä parasta, myös oppilaat voivat tehdä niitä itse.

Palaan 360- kuviin ja oppilaiden omiin ThingLink-kuviin myöhemmin. ThingLink on yksi suosikkisovelluksistani tällä hetkellä. Kannattaa kokeilla!

Biologiassa ja maantiedossa voi oppia yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja vapaasti

Kaksi vuotta sitten, keväällä 2014 aloitin yksilöllisen oppimisen kokeilut 7. ja 8. luokan maantiedossa. Tein oppilaille kolme valmista oppimispolkua: Opi perusasiat, Syvennä osaamistasi ja Vahvista osaamistasi. Toisin sanoen luokittelin oppikirjan tehtäviä kolmeen oppimispolkuun. Oppilaat arvioivat yksilöllisen oppimisen menetelmän pääosin hyväksi. Vuorovaikutus oppilaiden ja opettajan välillä lisääntyi. Opettaja oppi tuntemaan oppilaiden tiedot ja taidot paremmin.

Tehtäväpainotteiset oppimispolut alkoivat kuitenkin tuntua tylsiltä ja puuduttavilta. Tehtävien tekemisestä tuli liian itsetarkoituksellista ja oppimaan oppimisen taitoja rajoittavaa.

Lisäksi yksi suurimmista ongelmista oli oppimisen aikatauluttaminen. Oppilaiden etenemisvauhdit olivat hyvin erilaisia. Osa oppilaista jumittui, osan vauhti kiihtyi. Yhteisten opetuskeskustelujen sijoittaminen kaikille oppilaille sopivaan paikkaan oli mahdotonta. Kokeet, testit tai muut arviointitilaisuudet ruuhkautuivat.

Oppimista ja opetusta piti siis muotoilla lisää.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin biologian ja maantiedon oppiminen on vieläkin yksilöllisempää ja yhteisöllisempää. Vapaampaa. Nykyinen toimintatapa on muotoutunut kokemusten, oppilaiden palautteiden sekä henkilökohtaisen oppimisympäristön ja – verkoston (pääosassa uutissyötteet, blogit, Facebook, Twitter, Vimeo, Flipboard ja Scoop.it.) avulla.

Oppimisen muotoilu alkaa oppimiskokonaisuuksien suunnittelusta

Oppimiskokonaisuuksien suunnittelun perustana ovat opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt (päättöarvioinnin kriteerit hyvälle osaamiselle). Uuden opetussuunnitelman myötä oppimisen päätavoitteeksi nousee laaja-alainen osaaminen (biologian ja maantiedon ”keinoin”):

  • Ajattelu ja oppimaan oppiminen
  • Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
  • Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
  • Monilukutaito
  • Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
  • Työelämätaidot ja yrittäjyys
  • Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

 

Oppiminen alkaa oppimiskokonaisuuksien esittelystä ja tavoitteista

Oppimiskokonaisuudet näyttäytyvät oppilaille esimerkiksi ns. pallomonisteina. Ne sisältävät tavoitteita, sisältöjä ja niihin liittyviä oppimistehtäviä (yhteistoiminnallisia tehtäviä, tutkimuksia, retkiä jne.), oppimisen tapoja, tiedonlähteitä (videoita, animaatioita, verkkosivuja) ja usein myös yhteyksiä muihin oppiaineisiin.

Oppimiskokonaisuudet alkavat yleensä opettajajohtoisella johdannolla (5-10 min). Sen tavoitteena on tuoda tavoitteet näkyväksi oppilaille ja tietysti myös innostaa oppimaan. Varsinainen – ehkä se aidoin – innostus syntyy kuitenkin oppimisen aikana, kun oppilas saa vaikuttaa siihen miten oppii ja mitä oppii. Rakentava, myönteinen palaute toimii kannustajana ja innostajana. Esimerkiksi yksilölliset huomiot ja kehut, wilmakehut, yhteiset wilmaviestit kotijoukoille, tarrat, leimat ja yllätyspalkinnot toimivat hyvinä kannustajina.

Oppiminen voi tapahtua yksilöllisesti ja yhteisöllisesti – vapaasti

Oppimiskokonaisuudet ohjaavat oppilaan oppimista ja kokonaisuuksien hahmottamista. Toisaalta oppilailla on vapaus valita, mitä oppimistehtäviä he tekevät, millä menetelmin ja millä laajuudella. Oppimistehtäviä voidaan myös muokata jokaiselle oppilaalle sopivammaksi – yhdessä ideoiden ja oppilaiden kiinnostuksen kohteiden mukaan. Oppilaat voivat valita myös kotitehtävien määrän. On kuitenkin suositeltavaa, että oppilas vähintään lukee oppikirjaa ja katsoo aiheeseen liittyviä videoita.

Omilla valinnoillaan oppilaat rakentavat siis itse omia oppimispolkujaan.

Oppimiskokonaisuuksissa yksi tiedonlähde – monien muiden joukossa – on oppikirja. Hyvä oppikirja sisältää sopivasti valmiiksi jäsenneltyä, ymmärrettävää ja luotettavaa tietoa biologian tai maantiedon ilmiöistä. Oppikirja sopii erityisesti oppilaille, joille verkossa suunnistaminen ja verkon tietomassojen hallinta on vaikeaa – eli itse asiassa aika monelle. Oppikirja toimii myös hyvänä tiedon hakusanojen lähteenä. Sen avulla on helpompi löytää muille tiedonlähteille.

Oppimiskokonaisuuksien oppiminen tapahtuu yhä useammin yhdessä muiden kanssa. Mutta yksinkin saa oppia. Oppimiskokonaisuuksiin käytettävä aika on opettajan ohjaamaa, kontrolloimaa, mutta oppimiskokonaisuuden ”sisällä” oppilaat opettelevat aikatauluttamaan omaa oppimistaan.

IMG_0339.jpg

Oppilaat voivat työskennellä yksin tai yhdessä. Parhaimmillaan oppiminen on hyvin itseohjautuvaa. Ryhmissä syntyy hyviä keskusteluja ja pohdintoja. Opettaja toimii tilanteiden mukaan: ideoi, innostaa, kannustaa, haastaa, ohjaa, tukee, eriyttää – ja opettaa.

IMG_0392

Oppilailla on vapaus tehdä myös oppikirjan tehtäviä omaa tahtia eteenpäin. Tai jättää tekemättä. Tänä keväänä erityisesti 7. luokan oppilaiden keskuudessa on syntynyt ilmiö, jossa oppilaat tekevät urakalla tehtäviä. Osa oppilaista on tehnyt – ja tarkistanut – jo kaikki tehtävät.

IMG_0116Tavoitteena on ohjata oppilaita oppimaan myös oppimisen taitoja. Tässä kuvassa oppimisen menetelmiä on pisteytetty 3 – 10 pisteeseen. Se konkretisoi tapoja, joilla oppilas voi oppia. Oppilas voi valita niistä itselleen sopivimpia. Jokaisesta kerätystä 10 pisteestä oppilas saa nalleleiman. Tämän tavan nimeksi tuli nalletekniikka. Ei kovin tieteellistä mutta kuvaavaa ja toimivaa 🙂 . Pisteiden kerääminen innostaa oppimaan eri tavoilla ja tukee myös itsearvionnissa.

Yhteiset opetuskeskustelut tukevat oppimista

Oppimiskokonaisuuksia rytmittävät ja aikatauluttavat opettajajohtoiset ja kaikille yhteiset opetuskeskustelut (10-15 min). Lyhyiden opetuskeskustelujen tavoitteena on selkeyttää opittavia asiasisältöjä. Niissä keskitytään muutamaan keskeisimpään ilmiöön, syy- seuraussuhteiden ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Apuna on 2-3 kuvaa, animaatio tai lyhyt video. Tässä vaiheessa asiat ovat vähintäänkin jonkin verran tuttuja oppilaille, koska he ovat opiskelleet niitä ns. omin päin. Siksi yhteisissä opetuskeskusteluissa he pystyvät ottamaan paremmin osaa keskusteluun ja kyselemään. Tällä tavoin opettajajohtoisetkin tilanteet voivat parhaimmillaan olla keskusteluja – ei luentoja.

Näyttökuva 2016-03-29 kello 16.15.00Oppilaiden omat laitteet – käytännössä puhelimet – ovat oppimisen välineitä lähes joka oppitunnilla. Puhelimen avulla voidaan kartoittaa ennakkotietoja, kysyä mielipiteitä, rakentaa ja jakaa tietoa, ottaa kuvia, tehdä videoita, julisteita jne. Esimerkiksi 7. luokan oppilaat rakensivat Instagramiin yhteisen eliökokoelman @seiskojeneliot. Lisäksi kaikki oppilaat voivat jakaa sisältöä @biogeoilua – Instagramissa ja OBi Yläkoulun biologiaa ja maantietoa – Facebooksivuilla. Tavoitteena on oppia sosiaalisen median käyttöä oppimisessa, netikettiä ja tekijänoikeuksia. Katso OBi! Oma puhelin voi olla hyvä oppimisväline.

Arviointikeskustelut ohjaavat oppimista

Arviointikeskustelut ovat yksi osa monipuolista arviointia ja niissä yhdistyvät ohjattu itsearviointi ja vertaisarviointi. Ne rytmittävät, aikatauluttavat ja ohjaavat oppimista. Opettaja varaa arviointikeskusteluajat Wilmaan tavallisina koepäivinä. Arviointikeskustelut käydään pienissä ryhmissä. Siinä oppilas voi näyttää kaikki tekemänsä oppimistehtävät sekä näyttää ja kertoa juuri niitä taitoja ja tietoja, joita on oppinut. Oppilas voi keskittyä omiin vahvuuksiin, asioihin, joista on kiinnostunut ja jotka ehkä osaa parhaiten. Yhden opetusryhmän arviointikeskusteluihin varataan aikaa keskimäärin 2-3 oppituntia. Pienempiä – lyhytkestoisempia – arviointikeskusteluja käydään lähes oppitunneittain, spontaanisti ja osana oppimista.

Arviointikeskusteluissa mietitään yhdessä arvosana oppilaan oppimiselle. Samalla suunnataan katse tulevaan, eli päivitetään tavoitteita ja suunnitellaan niiden saavuttamisen keinoja. Jos oppilas kokee, että ei ole saavuttanut tavoitteitaan, hänellä on uusi mahdollisuus näyttää taitojaan ja tietojaan joko uudessa arviointikeskustelussa tai jollain muulla tapaa.

Arviointikeskustelussa oppilaat voivat myös arvioida opettajan työtä ja esittää toiveita.

IMG_5558.jpgArviointikeskustelut ovat korvanneet perinteiset kokeet. Yksilöllinen ja yhteisöllinen oppiminen, arviointikeskustelut ja kokeettomuus sitouttaa ja vastuuttaa oppilaat työskentelemään ja oppimaan joka oppitunti. Opettaja voi hyödyntää kokeiden korjauksesta vapautunutta aikaa oppimisen suunnitteluun ja ideoimiseen.

ryhmc3a4koe.jpgToisenlaiset kokeet ovat hyvä tilaisuus oppia tai arvioida omaa osaamistaan. Toisenlaisissa kokeissa oppilas esimerkiksi vastaa kokeen kysymyksiin, tarkistaa ja korjaa ne itse. Virheet jätetään näkyviin. Tai oppilaat vastaavat kokeen kysymyksiin ryhmissä keskustellen. Ryhmäkokeessa vastaukset voidaan kirjoittaa kokeeseen tai niihin vastataan vain suullisesti. Toisenlaiset kokeet ovat myös oppimistilaisuuksia. Niissä opitaan itsearvioinnin lisäksi esimerkiksi sisältöjä, oppimaan oppimisen taitoja ja vuorovaikutustaitoja. Katso OBi! Kiva ja hauska koe on… ryhmäkoe! Koetiketti eli kokeet meidän tapaan ja Im Memoriam – perinteiset ulkoapänttäämiskokeet.

Kokemukset ja palautteet ohjaavat opettajan työtä

Oppilaat arvioivat opettajan työtä, oppimistehtäviä ja oppimisen menetelmiä. Oppilaat voivat antaa palautetta esimerkiksi joka oppitunti, arviointikeskusteluissa tai keskitetysti 1-2 kertaa kurssin aikana. Kokemusten ja palautteiden avulla oppimista muotoillaan taas hieman uudella tavalla.